"Niin, mutta ongessa on vain yksi koukku, ja minäpä siihen usein madon pujotin."
"Kyllähän sinä estelet, mutta saatpa kuulla, kuinka monta haukea minä olen vetänyt."
"Sallin minä sen huvin sinullekin, jos vaan ei vaaraa tulisi", virkkoi maisteri. "Mutta älä mene yksinäsi, ota Miina soutamaan."
"Niin minä otankin."
"Soudelkaa sitten saarien ja niemien rantamia, niistä ne parhaiten tarttuvat", neuvoi maisteri. "Ja jos sattuu tarttumaan iso hauki, niin ei pidä kiskoa väkisin venheeseen, vaan antaa myöten ja sillä tavalla uuvuttaa."
"Mikä siitä tulee, jos ei anna myöten?" kysyi rouva.
"Siitä tulee sama juttu kuin ihmistenkin kesken", naurahti maisteri. "Jos ei toinen eikä toinen anna perään, niin ystävyyssiteet katkeavat ja kumpikin lähtee omille teilleen."
"Kyllä minä nyt osaan", vakuutti rouva.
"Älähän kehu", kielteli maisteri. "Ainakin yksi neuvo on vielä tarpeen. Kun kala tarttuu, niin ei pidä seisottaa venettä, vaan soutaa entistä lujemmin."
"Mutta eihän se ole myöten antamista", huomautti rouva.