"Eihän pienimmille tarvitse antaakaan myöten, ainoastaan suurille ja sillä tavalla, että antaa siiman juosta sormien välistä järveen takaisin."
"Mistä sen järveen tietää, suuriko se on vai pieni."
"Tietää sen siitä, että suuri hauki nykäsee uistinta kovasti."
Nyt oli saatuna kaikki tarpeelliset tiedot, eikä maisteri joutanut niitä enää antamaan, kun täytyi joutua matkalle.
Rouva Elonen kertoi jo samana päivänä Miinalle, että nyt kuuluu alkavan haukien syöntiaika ja että he lähtevät yhdessä uistelemaan. Sepä ei ollut Miinasta tervalle. Hänkin oli asunut ikänsä kaupungissa ja kuullut vain kuulemalla, että herrat uistelevat. Nyt pääsee itsekin samasta huvista osalliseksi.
"Lähtään nyt paikalla", hän virkkoi innostuksissaan.
"Ei me tänä päivänä, kun ei ole ennen etsittyjä matojakaan", selitti rouva.
"Pian minä etsin", lupasi Miina. "Kuinka monta niitä pitää olla?"
"Pitäähän niitä olla kymmenittäin, kun siinä uistimessa on monta väkäkoukkua."
"Kuinka monta?"