"En minä muista, mutta pian sen tiedät, kun käyt lukemassa. Se uistin on tuolla eteisen naulassa."
Miina kävi lukemassa koukut ja toi sen tiedon, että niitä on yhdeksän.
"Minä etsin siis yhdeksän matoa." "Ei se riitä. Yksi haukihan ne syöpi ja onhan maisteri tuonut kerrallaan viisikin haukea. Otetaan mekin niin monta, jos saadaan." "Otetaan toki", vahvisti Miina. Pian hän selvisi keittiötöistä ja temmattuaan käteensä kivikupin ja vanhan hierimen, oli valmis matoja kaivamaan. Mutta mistä? Täytyi mennä rouvalta kysymään.
"Lastukasasta maisteri näkyy etsivän", tiesi tämä. Kohta oli lastukko pöläkässä, kun Miina sitä hierimellä kuopalti. Hierimen haarat katkeilivat aivan alkaessa, mutta olipa varsi jäljellä.
Tukalin työ oli kiemurtelevien matojen kuppiin nosteleminen. Siinä pyrki innostus laimenemaan. Mutta kun muisti, että näillä madoilla vedellään suuria haukia, niin se lisäsi rohkeutta.
Miinalla oli kova halu päästä heti uistelemaan, mutta rouva tahtoi näyttää, että hän jaksaa olla maltillinen ja virkkoi:
"Ei me lähdetä iltasilla. Aamusilla maisterikin uistelee."
"Mutta missä nämä madot säilytetään?"
"Vie johonkin ulos."
Miina asetti matokupin portaan kupeelle heinikkoon ja oli vähän tyytymätön emäntäänsä. "Aina tässä pitää maisterin tapoja seurata, vaikka ei olisi kotonakaan. Nyt olisi niin tyyni soudella."