He aikoivat nousta aamusilla varhain ja virittivät varmuuden vuoksi herätyskellon keittiön pöydälle.
Mutta yöllä näki Miina ihmeellisen unen: suuri hauki tuli keittiön rapun alta ja kätkeytyi matokuppiin. Kun hän meni sitä hierimellä hämmettelemään, niin se muuttui veneeksi järvelle. Eikä se ollut enää venekään, vaan pieni laiva, joka mennä sytkitti samassa tahdissa kuin kahvipannu kiehui. Miina koetti hierimellä karustaa vastaan, että rouva joutuisi yhteen matkaan, mutta silloin tarttui hauki hierimen haaraan ja kahvipannu rupesi kuohumaan. Siihen hätään heräsi Miina ja hyppäsi katsomaan kelloa. Mutta yö ei ollut vielä puolessakaan.
Aamusilla hän arvasi mitä tämä uni merkitsi. Madot olivat madelleet kupista tiehensä. Hyvän aikaa he sitä harmittelivat, mutta ei siinä muu auttanut kuin mennä etsimään uusia.
Mutta sitten se töitä työläämpi työ alkoi, kun piti ruveta pujottamaan matoja uistimen koukkuihin.
"Täyttele Miina tuon pienemmän häkkyrän koukut, minä pistelen tähän suurempaan", neuvoi rouva.
Vaikka toinen asettui toiselle puolelle uistinta, tahtoi päille tulla ahtaus.
"Rutistat minun hattuni", huomautti rouva.
"Eihän tässä muista varotella, kun ei tuokaan mato pidä päätään yhdessä kohti", valitti Miina.
"Katsohan kun minä…"
Rouva Elonen aikoi olla urhakka ja näyttää miten mato sujahtaa koukkuun. Matopa aavisti pahaa ja alkoi hännällään huiskia ympäri sormia.