Ja Paavo aivan vapisi kertoessaan miten pirut köyttivät hänen kätensä ja vetivät hirmuisen kuumaan ja suureen uuniin, jossa toiset pirut pitkissä riveissä tanssivat ja irvistelivät hänelle, ja niiden hirmuisen pitkät hampaat olivat numeroiden näköisiä.
Kerrottuansa loppuun tämän kauhean unen, hän kysyi rukoillen:
— Sano, hyvä naapuri, pitääkö minun joutua tuollaiseen tuskaan?
— Se on oma tahtosi, vastasi Hartikainen. Mutta jos vaan elät tuota entistä, surutonta elämääsi, niin sinne sinun täytyy joutua.
— Neuvo sinä, mitenkä minun pitäisi elää.
— Itsekin olen neuvon tarpeessa, sanoi Hartikainen. Vaan jos haluat kokeneimpain miesten neuvoja, niin saat minulta lainaksi kirjan, jossa sanotaan, mitä sinun on tehtävä.
— Minä otan heti lainaan. Ja siitäkö tietää kaikki?
— Tietää siitä, sillä se on "Uskon speili", vakuutti Hartikainen.
Paavo sai kirjan ja aikoi lähteä heti kohta kotiinsa lukemaan.
— Istuhan vielä, pysäytti Hartikainen. Tuohonko vanhaan kuoreen sinä aiot ruveta rakentamaan uutta ihmistä?