Paavo ei oikein ymmärtänyt.
— Mihinkä kuoreen? hän kysyi.
— Tuohon suruttomaan takkiin ja noihin…
— Minulle tehtyjä nämä ovat.
— Sinulle, mutta sanoppa, miksikä et teettänyt tällaisia?
Sitäkään ei Paavo osannut sanoa.
— Siksi, selitti Hartikainen, että olet ollut suruton, jolle kelpaa puvuksi vaikka riikinkukon höyhenet.
Paavo vilkasi noihin höyheniinsä, joissa näkyi merkkejä piipun porosta ja uunin noesta. Vähitellen alkoi selvitä, että hänen nuttunsa helmasta puuttui nuo kolme halkoa.
— Kyllä minäkin teetän nyt halkohelman nutun, lupasi Paavo.
— Se on helposti sanottu ja tehty, virkkoi Hartikainen. Mutta onkohan sinussa miestä kestämään suruttomain pilkkaa ja maailman ylenkatsetta?