"Paremmin. Eivät ne matosyöttiä nykäisseetkään."
"Oliko teillä matosyötitkin?"
"Oli, kun et muistanut neuvoa, enkä arvannut kysyä."
Maisteri ei jaksanut kysellä pitemmältä, vaan räjähti nauramaan ja nauroi niin makeasti, että vedet tulivat silmiin. Rouva yritti loukkaantua, mutta rupesi itsekin nauramaan ja kyseli:
"Mikä sinua niin tavattomasti naurattaa? Onko tuo minun pieni erehdykseni niin kovin kumma?"
"Suo anteeksi, suo anteeksi", pyyteli maisteri. "Tämä erehdys on niin hauska, ettei sille jaksanut olla nauramatta. Vieläkin hauskempaa on, kun kerrot ensin tämän ja sitten samalla koetat minua narrata."
"Mitenkä narrata", ihmetteli rouva. "Etkö usko minun saaneen tätä haukea?"
"Sinä sen olet saanut, mutta jollakin muulla keinolla."
"Mistä sinä sen tiedät?"
"Siitä, kun on ollut uistimessa särki."