Oli kulunut muutamia viikkoja, kun tuiskuisena iltana joulukuulla Junnukka astui mökkiinsä, pää kääreessä ja kaikin puolin kovin surkean näköisenä.
— Hyvä isä siunatkoon! huudahti Annukka. Puuko sinun pääsi on särkenyt?
Hän sai kysyä toisen ja kolmannenkin kerran, ennenkuin Junnukka urahti:
— Ei sitä puu…
— Mikäs? Sano hyvä mies, vai onko sinulta kuulokin mennyt.
— Kuulen minä, urahti taas Junnukka.
— Sano sitten, oletko sinä muutenkin särkynyt?
— Ei kun pää…
— Mikä sen särki?
— Hevonen sen…