— Veivät! Kuka ja missä?
— Markkinoilla.
— Markkinoillako? Eihän täällä ole ollut markkinoita.
— Ei täällä, vaan siellä toisessa kaupungissa.
— Ja sinä menit yksinäsi vieraan kaupungin markkinoille; Niinkö?
— Meni sinne muitakin ja ne houkuttelivat mukaansa. Sanoivat, että pistäytään vaan huvin vuoksi.
Annukka alkoi nyt vuorostaan itkeä, jolla aikaa toinen jatkoi kertomustaan.
— En minä mennessäni aikonut ruveta hevoskauppoihin, vaan kun siellä monissa miehin houkuttelivat ja sanoivat, että olen vättö mies, kun en oriiseenkaan vaihda, niin enhän minä malttanut olla vaihtamatta, kun sain kymmenen markkaa päällisiäkin. Mutta kun se entinen omistaja meni pois, niin rupesi ori niin vihaiseksi, että kiskasi hampaillaan ison haavan tuonne takaraivolle. Ja kun se sattui sellainen, niin minä vaihetin taas, kun sain kolmekymmentä markkaa väliä. Mutta se kolmas sattui semmoinen, että kaupungin herrat ottivat sen väkisin viidellä markalla ja minne lienevät vieneet.
Annukka tointui itkustaan ja virkkoi:
— Vai sitä tietä meni Putte, jolla piti hankkia lehmärahat. Näytäpä, onko sinulla nekään päällisrahat tallella.