— Päivää, päivää, vastasi Kuperainen ja alkoipa erityisen uteliaana tirkistellä tunteaksensa tätä näin kohteliasta ja arkailematonta tervehtijää.
— Terveisiä sieltä meidän puolelta, Savonlahdelta, lisäsi Rantanen auttaakseen kauppiaan muistia.
— Kiitoksia, kiitoksia! Nythän minä alan olla jäljillä. Onko se isäntä Rantanen?
— Sillä nimellä ne ovat muutkin nimittäneet.
— Niin, aivan oikein. Tutut miehet, tutut miehet. Minnekä matka?
— Kaupunkiin on matka, poikkesin vaan tuttuun taloon hevosta syöttämään.
— Oikein, aivan oikein. Sopii se hevonen talliinkin.
— Hyvä sillä on tuossakin.
— No mennään sitten huoneeseen. On oikein hauska tavata senkin puolen ihmisiä.
— Eikö täällä ole sattunut muita käymään?