— Meillä on aikomus pitää vapaaviikon aikana oikeat häät, selitti
Risto.
— Oikeat häät, sanoi isäntä ihmetellen. Missä te ne pitäisitte?
— On tuumattu pyytää isännältä tuota vanhaa tupaa.
— Vai vanhaa tupaa, toisteli isäntä. Siellä on niin paljo kaikellaista rojua. Jos pidettäisiin tässä asuintuvassa, oman joukon kesken?
Risto ei vaan ruvennut taipumaan.
— Maija haluaisi niin mielellään oikeita häitä ja kun minäkin olen tullut käyneeksi muiden häissä, pitää sitä nyt itsekin vuorostaan.
— No pitää sitten antaa tupa, myönnytti isäntä.
Kohta oli tämäkin ilosanoma Maijan tiedossa, joka ei taaskaan löytänyt kyllin kauniita sanoja isäntää kiitellessään.
Ensi yönä he jo yhdessä raikkosivat joutavan rojun vanhasta tuvasta. Seuraavina öinä alkoi peseminen ja viikon lopulla oli seinät ja lattia hangattuna niin valkeiksi, ettei sitä enää entiseksi roju-tuvaksi tuntenutkaan. Maija pistäytyi siellä töiden lomassa monta kertaa päivässä.
Risto piti huolta ulkoasioista. Kaikille hän kertoi, että hää-tupa on jo pestynä ja kutsui tulemaan häihinsä. Sunnuntaipäivinä hän käveli ahkerasti talosta taloon ja mökistä mökkiin häihin kutsujana. Eikä kukaan toimittane sitä tehtävää huolellisemmin kuin Risto sen toimitti.