Häntä itseänsä ei tosin oltu kutsuttu muiden kuin Pekka Hassisen häihin, mutta siitä oli jäänytkin niin ihana muisto, ettei hän tahtonut jättää ketään tuntemaansa ihmistä osattomaksi tästä ilosta. Palattuaan hän kertoi Maijalle ja isännälle ketä kaikkia oli taas kutsunut. Maijasta oli kaikki hyvin, mutta tahtoi kumminkin tietää, tuliko sen ja sen talon emäntä varmasti kutsutuksi.
— Varoitin toki moneen kertaan, vakuutti Risto.
— Sanoitko, että minä olen aivan erityisesti käskenyt kutsua?
— Aivan nimenkin mainitsin, että Maija käski.
— Hyvä on.
Isäntä oli ottanut käytäntöön entisen lauseensa ja kuunneltuaan
Riston kutsuttujen luettelon, nauraa höräytti ja sanoi:
— Hyvä on!
Kerran hän siihen lisäsi:
— Mutta kestääköhän sen vanhan tuvan seinät, jos kaikki tulevat.
Risto keksi tähän keinon: