— Olkoon liika väki ulkona ja annetaan oven olla auki.
Kekrin lähestyessä oli taas uusi asia isännälle kerrottavana.
— Nyt on Maija tuottanut naulan kahvia ja kaksi naulaa ryynejä. Käski vaan kysyä saisiko isännältä puolen leiviskää jauhoja, että alkaisi leipoa hääleipiä.
Isäntä alkoi ihmetellä:
— Onko teillä aikomus antaa ruokaakin?
— Mitkäs häät ne muuten olisivat, vastasi Risto uhkeasti.
— Hyväpä tulee, virkkoi isäntä. Pitää antaa jauhoja. Puoli leiviskääkö siihen riittää?
— Niin se Maija sanoi.
Isännän epäilyt eivät tarttuneet Ristoon. Hänen mielestään oli kaikki hyvin. Viinaa vielä puuttui, mutta kun hän sitäkin sai hankituksi kaksi pullollista, ei silloin puuttunut mitään.
Maija oli ollut palvelusaikanaan sen verran ruokapuuhissa, ettei luottanut ollenkaan omiin eväisiinsä, vaan hän uskoi, että emännät tuovat häihin tullessaan. Siinä tarkoituksessa hän oli pitänytkin erityistä huolta emäntien kutsumisesta. Oli jo valmiiksi ajateltuna miten hän vierasten tullessa ottaa vastaan täyteen ahdetuita eväskoreja ja vakkoja, ja minne hän latelee leivät, lihat ja voit. Sitten hän asettaa oman talon emännän pöydän päähän istumaan ja siitä alkaen toisten talojen emännät. Sitten viimeisiksi isännät, jos niitä ensimäisiin pöytiin näyttäisi sopivan.