— Joutuin pöytään keiton lämminnä ollessa! Mutta vaikka hän uudisti monta kertaa tämän kehoituksensa, ei ilmestynyt yhtään ruuanhaluista.
— Syyttäkää itseänne, syyttäkää itseänne, kun ette mene, sanoi hän nähdessään, ettei kehoituksista ollut apua.
"Huomentuopin" juonti kävi jotenkin yhtä sukkelasti. Pari pullollista oli pian tyhjennettynä ja siitä kertynyt tulos meni soittajalle palkaksi.
Tanssi olikin ainoa tarjous, joka ei loppunut kesken. Sitä riitti aamupuoleen yötä ja olisi ollut vieläkin, mutta nälkä pakoitti hajoamaan.
Nälkä oli jo Ristollakin. Hän kysäsi Maijalta leipää, mutta tämä selitti sen loppuneen ja neuvoi pyytämään talosta. Risto odotteli kunnes isäntä nousi vuoteeltaan ja meni sitten selittämään:
— Sattui tulemaan vieraita niin paljo, että minä jäin syömättä.
Saisinko minä vielä syödä?
— Mikäpä siinä on, sanoi isäntä. Mene vaan sinne ruokahuoneeseen.
Erittäin hyvältä maistui Ristosta kala ja leipä. Hän pureskeli oikein miehen tavalla. Kun oli lopettanut, oli asian mukaista käydä isännälle sanomassa, että:
— Nyt minä jo söin.
— Hyvä on, kuului isännän vastaus.