— Kyllä minä uskon, vakuutti Tupakainen ja lähti sitten itse kyytiin aina kaupunkiin asti.
Näin oli Metkan ensimäinen virkavuosi päättynyt.
LANKONSA KIRJURINA.
Metkan viipymisellä koulutoverinsa luona oli toinenkin tarkoitus, eikä siis vain varmuuden antaminen siitä, ettei kierrä velkamiestään. Hän arveli viraston herrojen tällä aikaa toimittavan hänelle toisen virkapaikan. Siinä toivossa hän meni lankonsa luokse ja kysyi:
— Jokohan minulle on annettu määräys toiseen virkaan?
— Toiseen virkaan! jamasi tämä vähemmän ystävällisellä äänellä.
Olisit ollut kunnollisesti, siellä, missä olit.
— Olinhan minä aikani.
— Olit siten, että jätit vähä väliä virkatehtäväsi viikon päiviksi ja menit juopottelemaan.
— Onko sieltä sellaistakin kerrottuna.
— On. Ja kyllä silloin saapi odottaa määräystä.