— Syön minä ja syöt niitä vielä sinäkin.
— Enpään syö, vie vaan pois.
— Ettäkö tosissasi olet? kysyi Reeta.
— Mitäs et kirjannut. Siinä on.
Penja heitti leivän Reetan syliin ja paiskautui vihoissaan nurkkaan maata. Nyt näki Reeta, että se on täyttä totta, eikä auttanut muu, kuin ruveta houkuttelemaan.
— Elä hyvä Penja suutu, minä teen ensi kerralla kirjaleipiä.
— Mistäpä sinä tehnet, kun mätit kaikki jauhot tähän taikinaan.
— Minä otan velaksi?
— Kuka sinulle antaa velaksi?
— Antaa se Peltolan emäntä, kun minä vien sille aluksi rahaa?