— Mitenkäs äidin kohta sitten jäisi? kysyi Mauno.
— Annetaan äidin olla toinen kuukausi toisen luona, esitti Kusto.
— Sehän olisi kuin kerjäläisen muuttelemista, moitti Mauno. Miksei koko vuotta?
— Vuosittain ei tule elatuskustannus tasaisesti jaetuksi, jos sattuu katovuotena toiselle ja hyvänä vuotena toiselle, selitteli Kusto.
— Tulee tarpeeksi tasaista, jos muuttuu keskitalvella.
— Kyllä sitten, jos keskitalvella.
— Suostuneeko äiti siihenkään.
— Miksei suostuisi, eihän äidillä ole mitään perintöä.
Mauno tahtoi kumminkin kysyä äidiltä itseltään, suostuisiko tämä heidän tuumaan, jos ero tulisi. Ja kuului suostuvan, vaikka ei näyttänyt olevan mieleistä erotuuma yleensä.
— Milloinka sinä jo tahtoisit erottavan? kysyi Mauno.