Siihenpä se lähtö raukesi aikaihmistenkin kanssa ja luultavasti mies piti paikkansa, kunnes poliisi yhytti ja saattoi ennen tunnettuun olopaikkaan.
* * * * *
Seuraavan viikon puolivälissä palasi Hessu kaupunkimatkaltaan. Hänen istumisesta käpristynyt ruumisraiskansa oli pitkällisestä syömättömyydestä ja paljosta juonnista mennyt yhä surkeammaksi. Päälle päätteeksi oli jalkakin särkynyt retustellessa, että hädin tuskin pääsi liikkumaan. Nyt eivät taas entiset varallisuudet olleet mieltä vaivaamassa, ainoastaan vanhat vaatehetvanat päällä ja haihtumaisillaan oleva punssin kihonen päässä.
— Joko viimeinkin tulivat kaikki asiat toimitetuksi? kyselivät muut.
— Jopa tulivat, myönnytti Hessu. Nyt pitää taas ryhtyä työhön. Mutta kissa ryökäs kaikkiakin, kun särkyi jalkani.
— Miten se särkyi?
— Enhän minä muista sitäkään. Arestihuoneessa vaan heräsin nyt viime kerralla, kun nilkkaani alkoi oikein kolottaa.
— Joko siellä arestissa piti olla montakin kertaa?
— Ei toki tarvinnut olla kuin kahdesti tällä käyntikerralla, kertoi hän hyvillään.
Pari päivää ennätti Hessu ruokailla ja tehdä työtänsä, kun poliisi tuli noutamaan entisistä humalasakoista vedelle leivälle. Kenkä oli kesken ompelun, kun tämä ilmoitti asiansa.