— Voi kun tulit pahalla aikaa, tässä jääpi työ kesken, päivitteli Hessu ja veteli ahkerasti pikilankaa.
— Saat siltä tehdä töitäsi, kun maksat sakon rahalla, neuvoi poliisi.
— No rahan toivossako ne minua niin alituistaan sakoittelevat, puhui Hessu jonkun verran kyllästyneenä. Eikö ne vielä tiedä, että minä kannan tarkasti joka pennin sinne juomakauppaan. En minä ennätä ommella niin paljoa, että heille vielä ilman edestäkin antaisin.
— Ei se ruunu sinun rahojasi himoitse, selitti poliisi, vaan kun sinä olet juovuksissa, niin siitähän sinua aina sakoitetaan.
— Minkäs minä sille taidan, kun juomat ovat semmoisia, että niistä tulee juovuksiin?
— Joisit vähemmän, taikka et ollenkaan. Tarvitsisit ne vähät ansiosi muuhunkin, neuvoi poliisi totisena.
— Kyllähän ne tarvitsisi, myönnytti Hessu mielellään. Vaan kun siihen juontiin on kerran tavastunut, niin mihinkäpä siitä pääsee.
— Eiköhän tuo mieliteko rupea vähenemään, kun käyt taas vettä ja leipää rippailemassa.
— Enpä usko. Olisi se jo osannut vähetä. Mutta ihan paikallako minun täytyy lähteä?
— Eipä tässä jouda enää kauvan virantelemaan. Ala vaan laittautua taipaleelle.