— Ei totisesti nyt olla oikeassa! hän huudahti ja meni sängyn luokse, jossa näki omain lastensa nukkuvan. Senpähän se häikee teki, että kääntyi takaisin. Ilmankos se ei uskallakaan tulla tupaan.
Samassa tempasi hän turkin päältään. Jo sieltä viimein Mikkokin tuli lumisena, suitset kainalossa.
— Minkä sinä ukko ruoja nyt teit? Katri kiukkuisena kysyi.
— Enhän minä ole mitään tehnyt, Mikko vastasi rauhallisesti. Kiitä kauppojasi kun olet lämpimässä tuvassa.
— Niin, mutta aivanko sinä minua narratessasi teit tämän löyhkän ajon?
— Sekö sinua pahimmin kaivelee, Mikko nauroi. Kyllä minulla tosi aikomus oli, mutta rupesi niin turkasesti jalkoja paleltamaan, että pois käännyin.
— Voi vättelö-miestä, Katri sanoi pilkallisesti surkutellen. Sanotaan että akka tieltä kääntyy, ei mies pahainenkaan, mutta nyt sen näit kuka kääntyy.
— Enhän minä ole kääntynyt, pappilan tuvassahan tässä ollaan, Mikko kiusotteli.
— Vielä sinä siinä jatkat. Minua ihan ilettää, jos ihmiset pääsevät tietämään. Ei toki ennättänyt tulla se kotimies.
— Jopa tuo näkyi olevan navetassa, vaan mitäpä siitä. Laitahan ruokaa, niin syödään tässä kirkosta tulijasiksi.