—Kun sinä erosit minusta pois, nuhteli Viija tulomatkalla Liisaa.
—En minä joutanut siellä yhä olemaan, selitti Liisa. Ja olihan sinun matkassa Arolan Mari ja niitä…
Santtu tarttui Liisan puhetta vahvistamaan ja sanoi pistävästi:
—Näkyihän tällä olevan niitä jälessäjuoksijoita.
—Niin pitikin olla hokmannia apteekissa, vastasi Viija ylpeästi sanasutkulla.
—Oliko niistä mitä hyötyä? kysyi Santtu.
—Eipä heistä ollut vahinkoakaan.
—Mahtaa olla nuokin tavarat niiden ostamia.
—Ketä se liikuttaa jos olisi niidenkin ostamia.
—Eikä liikuta, vaan niin minä luulen, että ei se puollus [=raha] olisi aivan ensi alussa loppunut, jos ei olisi huolinut kenenkään armopaloja.