—Niin heität, vahvisti Liisa painaen poskensa kättään vasten ja katsoi siinä niinkuin ystävä matkalle lähtevää ystäväänsä.
—Mistä sinä olet tullut siihen luuloon? kysyi Viija.
—Siitä kun olet ruvennut niin ahkeraksi.
—Se ei merkitse mitään, sanoi Viija.—Sinut voivat viedä, ennen kuin minut.
—Kuka ja mihinkä? kysyi Liisa ottaen kätensä pois poskeltaan.
—Sinne, sinne… Saanko sanoa?
—Sano jos tiedät, vaan mistäpä tietänet.
—Jo minä toki tiedän, nauroi Viija.—Ville viepi sinne "pieneen ja hyvin sievään mökkiin," jonka se tekee sinne "Leppäaholle, jossa on vesilähde aivan alla".
—Mitä sinä nyt puhut? kysyi Liisa ja puna lennähteli kasvoilla.
Se kävi Viijan ilolle ja hän jatkoi: