—En lähde, en minä jaksa.
—Mitä te lasta tyhjän tautta kiusaatte, virkkoi Reeta vihaisesti.
—Kuka tässä on kiusannut, vaan saapihan lapsia narrata, muuten ne vanhempanakin istua mokottavat totisena kuin Tuomainen kuuma potatti kulkussa.
—Vähän se nyt sellaistenkin narraamisella viisastuu, päätti Reeta.
—Minkäslaisten sitten … kun tuon kuulisi… Ehkä rikasten. No, kyllä ne kerkiää nekin narrata.
—Pitäkää suunne kiinni, tiuskasi Reeta. Mitä se teitä liikuttaa.
—Jottako tuuli venettä kiikuttaa.
—No ette minulle enää kauan järkeile, pääsette minusta, sanoi Reeta varmasti ja meni ulos.
Sen tiesivät toisetkin ja tahtoivat mielensä hyvikkeeksi näyttää
Reetalle eron edellä, etteivät he niin kovin kuuliaisia ole olleet.
Muutenkin oli palvelijain mielessä talon tavarat enemmän kuin muulloin,
sillä tiedettiin holhoojan tulevan kohta niitä myymään.
* * * * *