—Kukapa tuo sen omaisempi lienee, sanoi Arolainen ja siirtyi pois toisten miesten joukkoon, kun näki, että Reeta on luulevalla tuulella kaikkia kohtaan.
Santtupoika oli lähtenyt kamarista liikkeelle ja astua jaappaili tupaan niinkuin aikamiehet. Siellä hän pääsi miesten kanssa väittelemään siitä, että onko isällä rahaa. Kovasti piti poika puoliaan ja sanoi olevan kaapissa paljon rahaa ja isän antavan sieltä hänellekin.
—Nepä ei ole sinun, kiusasivat toiset. Vaan tuolla tämän talon
Viijalla on kohta enemmän rahaa kuin sinun isälläsi.
—Ei ole.
—Onpa hyvinkin, vaan ei ole sinulla.
—Minäpä sanon isälle.
—Mitä sinä sanot isälle?
—Sitä ettet sano olevan meillä rahaa.
—Sano vaan, eihän teillä ole.
—Sanon minä, päätti poika niin täydestä sydämestä, että huulet jo myrnistyivät.