—Kyllä minä, sanoi Tiina. Tule Joosettakin tänne, pesumummu taluttaa.
Viija oli vielä vähän nyreällä mielellä, mutta lähti hän Tiinan talutettavaksi, kun se taskustaan antoi muutamia sokeripalasia tuomisiksi. Esa oli löytänyt pullon pohjalta kylmiltään ryypättävää sen verran, että tuli ryyppy kullekin.
—No, pesumummu!
—Joko tuota. Jos se on hyvin väkevätä.
—Eikä ole. Ja kyllähän se Virsu-Mikko siltä Tiinan huolii.
—Vaan minäpä en huoli Virsu-Mikosta. Minä osaan itsekin virsut kutoa.
—No, se on sitä parempi … ryypätään.
Tiina maistoi puoli ryyppyä ja ikäänkuin kuunteli sen päälle.
—Eikö pohjaan asti?
—Ei.—Paljon kiitoksia.—En minä kaikistellen maista ollenkaan, minulla on niin huono pää. Nyt jo niin somasti kiertelee.