Renkipoika valvoi kuskipenkillä ja laulaa letkutteli hevosen verkkajuoksun mukaan:
"Nissilän Mattilalla ei ollut toista silimää. Nissilän Mattilalla ei ollut toista silimää.— Saakuri, niinkuin vainajan, niin palelee käsiä. Saakuri, niinkuin vainajan, niin palelee käsiä."
Lieneekö hevosesta ollut mieleistä marssin mukaan kulku, mutta kiirehtimättä se vain juosta hetkutteli ja poika laski uskollisesti samaa virttä aina perille asti.
II.
—Jopahan sieltä viimeinkin tultiin.
—Jo tultiin, eikä sinne iäksi mentykään, sanoi Reeta kotijoukon tervehdykseen.—Onkos teillä ollut ikävä?
—On minulla ollut, joutui pieni Liisa valittamaan.
—Vai on minun omalla pienellä piiallani ollut ikävä. Mutta nytpä on Viija täällä ja loppuu teiltä kummaltakin ikävät, puheli Reeta, heitellen Viijan päältä vaatteita.
—Onko Viija nyt täällä hyvin kauan?
—On hyvin kauan. Ja niinhän minä lupasin sinulle, että minä tuon, kun vaan maltat odottaa.