—Mitä? Eihän tuolla ole kuin yksi venemies.
—Eikö se ole korkealla vedestä?
—Tuoko vene?
—Niin.
—Ei se ole, vaikka se siltä näyttää, sanoi Reeta. Airojen kolketta kuului jälestä päin.
—Nuopa taitavat tavoittaa, sanoi Samppa. Joutuin ne lähenivätkin ja ulommitse jo oijustivat edelle. Niillä oli suuri venhe ja paljon soutajia.
—Samppansa on Reeta pannut soutamaan, kuului joku sanovan, kun olivat päässeet vähän edelle.
Reeta ei virkkanut mitään, kiinnitti vain melomistaan, aivan kuin näyttääkseen, ettei tässä hänkään jouten ole. Katajasaari kohta lähestyi, johon oli Sampan määrä soutaa.
—Minulla on nälkä, sanoi Viija heti maalle päästyä.
—Ja minulla, lisäsi Liisa.