—No, olehan vaiti ja korjaa lukuasi ensi kinkeriin, päätti pastori puheensa.
Poika nyökäytti päätään ja poistui joukkoon, jossa toverilleen nauroi, mistä syystä häntä toruttiin.
Arolainen toi luettamansa lapset papin eteen ja Tuokon harmiksi selitti Santun lukua, että kyllähän se ulkoa menee, mutta lukee niin kovin kiivaasti, että ensimäistäkin uskonkappaletta lukiessa tulee sielulle silmiä ja korvia ja jos mitä.
Pastori antoi muutamia hyväntahtoisia neuvoja ajatuksella lukemiseen ja sitten siirtyi toisiin.
Kinkerin lopussa tuli kylän "silmän tekevissä miehissä" sen verran muutosta, että Tuokko sai lasten kasvattajan viran, kun Arolainen, entinen pyhäkoulun pitäjä, anoi siitä eroa.
Pappien pois mentyä jäivät kutsutut kinkerivieraat vielä viimeistelemään.
—Viijahan sai kirjan. Tule nyt sedällesi vähän lukemaan, sanoi Esa.
Viijaa ujostutti alussa, mutta sitten se alkoi vakiutua ja Risa-Pekan kertomus miellytti muitakin.
—Eikös ole hyvä lukija tuo Viija, sanoi Arolainen.—Saisit sinä, Esa, kun olet setä ja holhooja, panna johonkin kouluun.
—Mitä varten? kysyi heti Tuokko.