Liisa kulki keväällä ulkotöissä, eikä Viija olisi tahtonut siinäkään aivan jälelle jäädä.
—Kovinhan sinä olet vielä nuori, sanoi Reeta. Lue vaan nyt rippikoulun edellä. On niitä sitten omiakin töitäsi, kunhan koulun käyt.
—Vaan kun Liisakin on ulkotöissä, sanoi Viija.
—Vaikka, sanoi Reeta. Liisa on vanhempi ja vantterampi. Ja jos ei olisikaan, niin Liisan on toista…
Selityksettä Viija jo ymmärsi mikä tämän erotuksen teki: Liisan täytyi työllään alkaa ansaita sitä, mitä Viijalla jo ennestään oli, nimittäin rikkautta.
* * * * *
Liisa ja Viija olivat matkalla rippikouluun. Yhdessä venheessä oli muitakin saman kylän tyttöjä.
—Mihinkä te menette kouluviikoiksi asumaan? kysyi eräs piikatyttö
Viijalta.
—Eipä me ole vielä päätettynä, mihin tuota menisi, vastasi Viija lyhyesti.
Liisa, joka souti Viijan kanssa vieretysten, sanoi hiljaa: