—No ensi lauantaina varmaan joutaa ja kun täällä on tarvis muutenkin käydä, niin silloin pitää Viijan ihan varmaan tulla.
—Vaan jos tämä Liisa ei lähde, sanoi Viija.
—Tulette vaan yhtä matkaa, mutta jos ei Liisan haluta tulla, niin kuluuhan se aika täälläkin.
—En minä yksinäni, sanoi Viija.
Emännän täytyi ruveta Liisalle hyväksi ja tämä lupautuikin tulemaan.
—Onko tämäkin kolmas yhtä joukkoa? kysyi emäntä.
—On, selitti Viija. Tämä on Maria Arolainen, meidän kanssa yhdeltä kylältä.
—Tulkaa vaikka jokainen, sanoi emäntä.—Ja nyt minun pitää lähteä. Se teidän koulu alkaa huomenna. Maisteri kuuluu tulevan ensin tutkimaan. Elkää vaan hätäytykö lukiessanne. Se on se maisteri käynyt usein meillä kulkiessaan ja on hyvin lauha mies. Petu sitä kerran kyyditsikin ja aivan koko matkan niillä oli puhetta piisannut.—Hyvästi nyt, tulkaahan sitten! varoitti emäntä vielä mennessäänkin.
Viikon kuluessa tyttöjen lukutaito tutkittiin ja perjantaina saivat huonoimmat mennä kotiinsa lisää oppimaan. Jälelle jääneet viettivät ilomielin lomalauantaitaan. Mestarin pihamaalla juoksi kymmenkunta tyttöä "leskeä". Siinä helmat humisivat ja tuon tuostakin sattui kiireessä menossa sujahtamaan pitkin maata.
Hauskimmallaan oli lesken juoksu, kun Tuomelan isäntä Sylvi ajoi kartanolle. Viija erosi kohta leikistä ja toisetkin seisahtuivat.