—Ei täällä ole puheet mutkaisempia kuin sielläkään, vaan pitää sitä toki kartella koululapsille luvattomia puhumasta.
—Eiköhän ne ole silloin luvattomia muillekin, jos kerran koululapsille.
—Ei ole. Rippikoulussahan ne luvat annetaan.
—Mitä ne on ne luvat?
—Pitäisikö ne sanoa?
—Sanoo vaan pois.
—No, mieslupa yksi.
—Se nyt on vale. Siitä ei ole puhuttu mitään, eikä puhuta.
Sillä lailla sitä puhetta jatkui ja milloinhan lienee mennyt minnekin päin. Paluumatkalla kääntyi Petu navetalle ja aukaisi oven.
—Tämänlainen meillä on navetta, vaan uusi se on tehtävä, pieneksi alkaa käydä.—Täällä on härän parsi, neuvoi hän ja meni romauttamaan seinään lyötyjä, tyhjiä rautavitjoja.—Se on niin vahva puskija, ettei ole yhtään härkää koko kylällä, joka sille toppaisi. Nyt se on tuolla karjamajalla, jossa on muukin karja.