Tupa oli muusta joukosta tyhjä, eikä ollut kukaan heidän toimiaan häiritsemässä. Leikin lopulta tuli Reeta tupaan. Hän katseli sivulta päin lasten tointa ja kutsui sitten Viijaa tulemaan kamariin.
—Elä sinä mene niitä kovin likelle, istukkaissa on aina täitä, sanoi
Reeta.
—Eihän me kun oltiin talous-kahvisilla, sanoi Viija iloisena.
—Kyllä minä näin, vaan niistä saattaa tarttua, ole ulompana. Ja täällä on keitettynä oikeata kahvia, tule juomaan.
—Onkos niillä noilla istukastytöillä oikeata kahvia?
—Ei. Ne ovat köyhiä.
—Onkos niillä äitiä?
—Kuollut se on niiltäkin äiti, vaan on niillä isä.
—Antaako se niille kahvia?
—Ei se jaksa leipääkään laittaa, vielä vähemmin kahvia: kivuloinen isä.