—Niittylatoa korjatessaan. Vaan ei Liisan pidä tulla hyvin pahoilleen, kyllä siitä kuuluu kalu tulevan, rauhoitti Saara.
—Kuka sieltä toi sanan?
—Tämä koulutyttö.
—Onkos meille lähetetty ruokaa? kysyi Viija.
—Kyllä on, sanoi Saara. Tämän saman tytön mukana oli Reeta laittanut suuren nyytillisen.
Liisa meni kiitollisuudesta tyttöä puhuttelemaan ja kysyi sitten:
—Miten sinä jaksoit kantaa?
—Jaksoinhan minä, kun pääsin enimmät matkat veneessä ja oma nyyttini oli pieni, selitti tyttö.
Tämän tytön eväsnyytin pienuus oli Liisaa säälittänyt jo ensi kertaa kouluun tullessa ja hän esitti nyt tytölle, että:
—Jos sinulta viikon kuluessa alkaa ruoka väsäytyä, niin elä hätäile, kyllä minä annan lisää.