"Oikein ajateltu!" sanoi pappi innoissaan. "Niin on ajateltava! — kaksikymmentä tynnyriä, onko se huono tulos? Olen niin tyhmä tällaisissa asioissa."
"Niin, kaksi-, kolmetuhatta tynnyriä on parempi."
"Ajatelkaahan, kaksi-, kolmetuhatta!" sanoo rouva.
"Mutta mitä en itse saa pyydystetyksi, ostan muilta", jatkoi Mack. "Eräs ulkosaariston nuottaseurue koki hyvän apajan eilen; minä ostin sen heti. Aijon täyttää kaikki laivani sillillä."
"Teillä on suuri liike", sanoi pappi.
Mack myönsi, että se nyt alkoi käydä suureksi. Oikeastaan oli se vanha perintöliike, sanoi hän, mutta hän oli laajentanut sitä ja ryhtynyt uusiin liikeyrityksiin. Hän teki kaiken lastensa hyväksi.
"Hyvä ihme, miten monta työpajaa ja tehdasta ja puotia Teillä oikeastaan on?" kysyi papinrouva innoissaan.
Mack nauroi ja sanoi:
"Sitä en todellakaan tiedä, arvoisa pastorin rouva. Minun täytyy ensin laskea."
Mutta Mack unohti hetkiseksi surunsa ja huolensa keskustelun aikana, eikä häntä ensinkään loukannut, että hänen liikeasioitaan tiedusteltiin.