"Vai niin — mutta luuletteko sitten, että itse ymmärrän paremmin itseäni? Olen menettänyt järkeni. Nyt vain seison tässä, helpoittamassa Teidän kykyänne saattaa minut yhä sekavammaksi sitä yötä varten, jonka tuleman pitää."
"Elkää sitten seisko tässä", sanoi Olga,
"Kuulla yöllä sisimpäni ääntä. Sanoja, mahdottomia kertoa. Lyhyesti sanoen, päätin ottaa ratkaisevan askeleen, jos Te katsotte voivanne kehoittaa minua siihen."
"Minä? Eihän minulla ole sen kanssa mitään tekemistä."
"Vai niin", sanoi Rolandsen, "Te olette oikein katkera tänään, Te työnnätte vain luotanne. Kohta kai Teidän hiuksenne eivät enää kestä Teidän päässänne, niin mahtaviksi ne ovat kasvaneet."
Olga oli vaiti.
"Oletteko kuullut, että urkujenpolkija Börrella on tytär, jonka minä voin saada?"
Silloin purskahti Olga nauramaan ja katsoi Rolandseniin.
"Ei, älkää naurako tuolla tavalla. Kiinnyn Teihin yhä enemmän."
"Tehän olette aivan hullu!" sanoo Olga punastuen.