"Toisinaan ajattelen minä: Kenties nauraa hän minulle noin vain saattaakseen minut enemmän hämmennyksiin. Tapetaanhan sorsia ja hanhiakin pistämällä niitä ensin hiukan päähän, jolloin ne paisuvat ja tulevat puolta maukkaammiksi."
Olga vastasi loukkautuneena: "Sen takia en sitä tee, elkää luulkokaan."
Ja hän nousi seisomaan ja valmistausi menemään sisään.
"Jos Te menette sisään, niin minä tulen jäljestä ja kysyn Teidän isältänne, onko hän lukenut minun kirjani", sanoi Rolandsen.
"Isä ei ole kotona."
"Vai niin. Enhän minä tahdokaan tavata häntä. Mutta Te, Olga, olette katkera ja mahdoton tänään. En saa Teiltä ainoatakaan ystävyyden osoitusta. Te hyljitte minua, halveksitte minua."
Olga nauroi jälleen.
"Börrellä on siis tytär. Tytön nimi on Pernille, olen käynyt kyselemässä. Hänen isänsä polkee kirkon urkuja."
"Pitääkö Teillä olla kulta joka sormen osalle?" kysyi Olga avomielisesti.
"Morsiameni nimi on Marie van Loos", vastasi Rolandsen, "mutta me olemme purkaneet liittomme. Kysykää vain häneltä. Hän matkustaa pian tiehensä."
"Kyllä äiti, tulen aivan heti", huusi Olga kääntyen ikkunaan päin.