Hän tuli lennätinasemalle tuomaan pari sähkösanomaa ja Rolandsen otti ne vastaan. Rolandsen puhui vain muutamia sanoja, jotka välttämättä tarvittiin, eikä erehtynyt nyökkäämään tuttavallisesti päätään ja kysymään vointia. Hän ei tehnyt minkäänlaista virhettä.
"Kamelikurjen sulkia mainitaan tässä kaksi eri kertaa peräkkäin. En tiedä, onko tahallaan niin merkitty?"
"Kaksi kertaa?" sanoi Elise. "Näyttäkäähän minulle. Herra Jumala, olette oikeassa. Olkaa hyvä ja lainatkaa minulle kynää."
Ottaessaan pois käsineensä ja kirjoittaessaan hän jatkoi puhettaan. "Tämä sähkösanoma on eräälle kaupungin kauppiaalle, hän olisi kait nauranut minulle kuollakseen. Nythän se lienee oikein?"
"Nyt se on oikein."
"Ja Te pysytte yhä täällä", sanoi Elise jääden istumaan. "Vuoden toisensa jälkeen näen Teidät täällä."
Rolandsen tiesi kyllä, miksei hän hakenut pois täältä, parempaa paikkaa. Arvattavasti jokin pidätti häntä täällä vuoden toisensa jälkeen.
"Täytyyhän sitä jossakin olla", vastasi hän.
"Te voisitte tulla Rosengårdiin. Siellä on hiukan parempi olo."
Hieno puna lensi Elisen kasvoille, niin että hän arvattavasti hiukan katui sanojaan.