Mutta nyt oli konjakki saapunut. Rolandsen oli itse kantanut ankkurin laivasillalta; hän ei ensinkään kulkenut syrjäteitä kuormineen, vaan kantoi sen vahvoilla käsillään keskellä kirkasta päivää. Niin rohkea oli hänen sydämensä. Ja nyt koitti aika, jolloin Rolandsen unohti kaikki vastoinkäymisensä. Öisin esiintyi hän kaikkien teiden valtiaana, hän puhdisti ne niin, etteivät vieraat nuottamiehet, jotka tekivät luvallisia matkojaan tyttöjen luo, päässeet niitä kulkemaan.

Eräänä sunnuntaina oli eräs nuottaseurue kirkolla, joka mies hiukan päissänsä. Jumalanpalveluksen jälkeen vetelehtivät he tiellä, palaamatta takaisin veneilleen, heillä oli viinaa mukana, he joivat itsensä yhä iloisemmiksi ja kiusasivat ohikulkevia. Pappi oli käynyt puhumassa heille, mutta ilman tulosta; myöhemmin oli nimismies tullut, päässänsä kultareunainen hattu. Muutamat miehet olivat silloin poistuneet veneilleen, mutta kolme miestä, niiden joukossa Iso Ulrik, oli pelkäämättä jäänyt paikoilleen. He aikoivat näyttää, että he olivat maalla käymässä, huusivat he, tytöt olivat heidän. Ulrik oli heidän mukanaan, ja Ulrik oli tunnettu aina Lofotenia ja Finmarken'ia myöten. Tulkaa vain tänne!

Kokoontui paljon pitäjäläisiä, jotka seisoskelivat tiellä tai lepäilivät metsässä puiden välissä aina rohkeutensa mukaan ja katselivat peloissaan Iso-Ulrikia, joka kerskaillen heiluskeli tiellä.

"Nyt pyydän teitä poistumaan veneillenne", sanoo nimismies, "tai muussa tapauksessa täytyy minun puhutella teitä toisella tapaa."

"Menkää vain kotiin hattuinenne", vastaa Ulrik.

Nimismies aikoi koota miehiä.

"On parasta, ettet röyhkeile minua vastaan, kun minulla on hattu päässäni", sanoo nimismies.

Silloin nauroi Ulrik tovereineen, niin että heidän vatsaansa rupesi koskemaan. Muuan reipas kalastajanuorukainen kulki ohi, joutui kiinni ja sai kovan selkäsaunan. Ulrik sanoi: "Seuraava tänne!"

"Nuora tänne!" ärjyi nimismies nähdessään verta. "Juoskaa noutamaan nuoraa! — Hänet on vangittava."

"Kuinka monta teitä on?" kysyi Ulrik voittamattomasti. Ja hänen toverinsa olivat jälleen sairastua naurusta.