Rolandsen katsahti ikkunaan. Itse pappi seisoi siinä omassa korkeassa persoonassaan.
Laulu vaikeni. Rolandsen näytti perin nololta, hän oli hetken kuin lamautunut ja hiipi senjälkeen pois pihasta.
Pappi sanoi: "No, nyt sain hänet lähtemään." Hän oli varsin tyytyväinen, että pelkällä esiintymisellään oli saanut niin paljon aikaan. "Ja nyt hän saa minulta huomenna kirjeen", sanoi hän. "Olen kauan pitänyt häntä silmällä hänen sopimattoman elämänsä takia."
"Enkö minä mieluummin voi sanoa hänelle, ettemme tahdo kuulla hänen lauluaan öisin?"
Pappi jatkoi, huomaamatta vaimonsa ehdotusta: "Ja sitten menen puhumaan hänen kanssansa." Pappi lausui tämän vakuuttavan varmasti. Oli kuin olisi suuriakin seurauksia sillä, että hän menisi puhuttelemaan Rolandsenia.
Hän palasi huoneeseensa, makasi kauvan aikaa ja tuumaili. Hän ei aikonut enää ensinkään kärsiä tuota hulluttelijaa, joka vain kopeili ja vapaalla elämällään teki koko seudun epävarmaksi. Pappi ei erotellut ihmisiä arvojärjestyksen mukaan, vaan lähetteli kirjeitään niin yhdelle kuin toisellekin ja vaati kunnioitusta. Pimeää seurakuntaa oli valaistava. Levionin sisar oli vielä hänen mielessään. Tämä ei ollut parantanut tapojaan ja papin oli täytynyt erottaa hänen veljensä kirkonisännän toimesta. Kova onni oli ahdistellut Levionia, hänen vaimonsa kuoli, mutta jo itse hautajaistilaisuudessa oli pappi häntä ahdistellut. Kamala juttu. Kun näet tuon kelpo kirkonisännän piti haudata vaimonsa, muisti hän, että hän oli luvannut Fredrik Mackille tapetun vasikan. Matka oli yhteinen, ja kun ei ilmakaan enää ollut niin kylmä, että lihaa olisi voinut kauemmin säilyttää, otti hän vasikan mukaansa. Enok, peitekorvainen nöyrä mies kertoi asian papille ja tämä kutsui Levionin heti puheilleen.
"En voi enää pitää sinua kirkonisäntänä", sanoi pappi. "Siskosi makaa ja tekee syntiä talossasi, sinä et pidä huonettasi kurissa ja järjestyksessä, sinä makaat ja nukut öisin, kun vieras mies tulee taloosi."
"Ikävä kyllä", vastasi kirkonisäntä, "niinhän sitä monasti sattuu."
"Sitäpaitsi eräs toinen asia — sinä viet vaimosi hautaan ja kuljetat samalla kertaa kuolleen vasikan. Mitä se sellainen merkitsee?"
Mutta nyt heitti kalastaja pappiin aivan ymmärtämättömän katseen ja piti häntä omituisena. Kalastajan vaimo oli ollut käytännöllinen sielu, ja hän olisi ensimäisenä huomauttanut vasikan myötäottamisesta, jos vaan olisi voinut. "Sinähän ajat juuri sitä tietä", olisi eukko-vainaja sanonut.