Silloin muuttuivat rouvan silmät taas väsyneen ja tyhmän näköisiksi ja ne tuijottivat tyhjään ilmaan. "Niin, niin", sanoi hän ja hymyili, "Jumala siunatkoon sinua. Saatpa nähdä, että kaikki päättyy hyvin!" Ja hän oli kahta vertaa ystävällisempi Olgalle.
Kun naiset tulivat pappilaan, juoksi pappi hätäisenä edestakaisin. "On metsäpalo", huusi hän, "näin sen ikkunastani!" Ja hän kokosi kirveitä ja hakoja ja väkeä ja varusteli sillan luona olevaa venettään. Enokin metsä paloi.
Mutta jo ennen pappia ja hänen väkeään on joutunut erotettu kirkonisäntä Levion. Hän tuli soutaen siimapyydyksiltään, hän oli tapansa mukaan kalastellut Enokin metsän kohdalla saaden keitollisen kaloja. Kotimatkalla näkee hän pienen kirkkaan liekin leimahtavan metsistä ja suurenemistaan suurenevan. Hän nyökäyttää hiukan päätään ja näyttää tietävän, mitä tuollainen liekki merkitsee. Ja kun hän näkee toimessaan olevia ihmisiä pappilan sillalla, käsittää hän, että siinä ollaan jo viemässä apua. Hän kääntää äkkiä veneen ja soutaa takaisin ollakseen ensimäisenä paikalla. Kaunis piirre Levionissa, että hän haluaa unohtaa vihansa ja kiiruhtaa vihollisensa avuksi.
Hän laskee maihin ja nousee metsään, hän kuulee tulen kohinan. Levion ei pidä kiirettä ja katselee ympärilleen joka askeleella — vähän ajan perästä näkee hän Enokin tulevan suurella kiireellä. Levionin valtaa suuri jännitys, hän piilottautuu erään kivenlohkareen taakse ja tähystelee. Enok lähenee, hänellä on varma päämaali, hän ei katso oikealle eikä vasemmalle, vaan kulkee vain. Oliko hän huomannut vastustajansa ja päättänyt saada hänet käsiinsä? Kun hän oli aivan lähellä, huudahti Levion. Enok säpsähti ja pysähtyi. Ja hätäyksissään hän hymyili ja sanoi:
"Täällä palaa, ikävä kyllä. Onnettomuus on tullut."
Toinen rohkaistui ja vastasi: "Se lienee Jumalan sormi!"
Enok rypisti otsaansa. "Mitä sinä täällä seisoskelet?" kysyi hän.
Koko Levionin viha leimahtaa ilmituleen ja hän sanoo: "Hohhoh, tuleepa kuuma korvat kääreessä."
"Mene tiehesi!" sanoi Enok. "Sinä oletkin kait sytyttänyt metsän."
Mutta Levion oli sokea ja kuuro. Enok näytti haluavan juuri sen kivenlohkareen luo, jonka takana Levion oli.