"Varo itseäsi!" huusi Levion. "Olen kerran ennen kiskaissut sinulta korvan, minä voin kiskaista toisenkin."
"Sinun on väistyttävä, sanon minä", vastasi Enok ja tunkihe kohti.
Levion oli raivoissaan ja huusi: "Muistatko sinä sitä päivää vuonolla, jolloin sinä vedit ylös minun pyydyksiäni. Silloin kiskaisin minä sinulta korvan."
Nyt tuli ilmi, minkä takia Enokilla aina oli korvasuojukset. Hänellä oli vain yksi korva. Molemmat naapurit olivat olleet käsirysyssä ja molemmilla oli syytä vaijeta koko asiasta.
"Sinä olet murhaaja", sanoi Enok.
Papin vene kuului kohisten ehtivän rantaan, toiselta puolen kuului tulen humina, joka lähenemistään läheni. Enok riistäytyi irti ja aikoi sysätä syrjään Levionin, hän otti puukkonsa, sen komean puukon, jota hän piti veistelläkseen.
Levion pyöritti silmiään ja huusi: "Jos uskallat näyttää minulle puukkoa, niin on tässä ihmisiä aivan ääressä. Tuossa ne jo tulevatkin."
Enok pisti taas puukkonsa tuppeen. "Mitä varten sinä juuri tässä paikassa seisot? Mene tiehesi", sanoi hän.
"Ja mitä varten sinä juuri tähän paikkaan pyrit?"
"Se ei kuulu sinuun. Minulla on asiaa sinne, olen piilottanut sinne jotakin. Ja nyt tulee tuli!"