Rosengårdin Mack sai heti tiedon oikeasta murtovarkaasta, mutta ihme kyllä hän ei ensinkään kiiruhtanut uudelleen tarttumaan asiaan. Ehkäpä vanha Mack tiesi, mitä hän teki. Sähköttäjä Rolandsen oli petkuttanut häneltä palkinnon, jonka hänen nyt täytyi uudelleen maksaa, ja nyt oli todellakin hiukan sopimaton aika. Hän oli siksi oikea Mack, ettei hän voinut ruveta pikkumaiseksi tässä kunnia-asiassa, mutta hän oli tilapäisessä pulassa. Mackin monet asiat kysyivät suuria menoja, eikä puhdasta rahaa tullut sisään suurin joukoin. Hänen suuri sillivarastonsa oli asiamiehen käsissä Bergenissä, mutta hinnat olivat alhaiset, hän ei myönyt. Mack odotti hartaasti mätäkuuta — senjälkeen loppuisi kaikki kalastaminen ja hinnat kohoaisivat. Sitäpaitsi oli venäläisillä sota, tämän suuren maan maanviljelys tulisi laiminlyödyksi ja kansa tarvitsisi silliä.
Usean viikon ajan vältti Mack tehdasta. Hänhän oli luvannut papinrouvalle leipomon, ja mitä hän nyt saattaisi sanoa? Perusmuuri oli valmis ja suunnitelmat valmiit, mutta itse rakennusta ei rakennettu. Alettiin taas huhuilla, että leipomon rakentaminen kenties tuotti vaikeuksia Mackille. Asia kehittyi niin pitkälle, että nimismiehen talossa asuva leipuri taas rupesi juomaan. Hän oli taas varmistunut, hänellä oli aikaa hiukan ryypiskellä. Pappi sai kuulla leipurin lankeemuksesta ja kääntyi mieskohtaisesti hänen puoleensa, mutta se ei näkynyt auttavan, niin varmaksi oli hän käynyt.
Totisesti oli papilla, vahvalla työmiehellä, kylliksi tekemistä — vaikkei hän säästänyt itseään, jäi sittenkin työtä tekemättä. Nyt oli hän lisäksi menettänyt kirkonisännän, kaikkein toimeliaimman, Enokin. Jo pari päivää hänen kukistumisensa jälkeen oli Levion tullut takaisin ja ollut mitä halukkain uudelleen saamaan viran.
"Pastori huomaa kai nyt, ettei ollut ketään sopivampaa kirkonisäntää kuin minä."
"Sinua epäillään metsäpalon sytyttäjäksi."
"Niin valehtelee jokainen rosvo ja petturi", huudahti Levion.
"Hyvä. Mutta sinä et kuitenkaan tule kirkonisännäksi."
"Kuka sitten tulee tällä kertaa?"
"Ei kukaan. Olen ilman."
Niin esiintyi pappi vahvana ja taipumattomana ja oikeamielisenä kaikille. Ja hänellä oli syytä juuri nyt kurittaa itseään säälittä. Alituinen kotoinen epäsopu ja hänen kutsumuksensa monet vaikeudet olivat heikontaa hänet ja saattaa hänet lankeamaan — hänen mieleensä saattoi silloin tällöin tunkeutua aivan luvattomia ajatuksia. Mitä haittaisi, jos hän esim. solmisi rauhan Levionin kanssa, joka sitten taas tekisi pieniä vastapalveluksiaan? Ja lisäksi — Rosengårdin Mack oli luvannut auttaa tositarvitsevia, hyvä, pappi oli pitäjän suuri vaivainen, hän saattaisi todellakin kääntyä Mackin puoleen pyytämään apua eräälle hädänalaiselle perheelle ja pitää rahat itse. Silloin saisi rouva kenkänsä. Pappi itse tarvitsisi myös jotakin, pari kirjaa, hiukan filosofiaa, jokapäiväinen raataminen kuihdutti häntä, hän ei voinut kehittyä. Esimerkiksi oli nyt Rolandsen, suuripuheinen lurjus, hyvällä menestyksellä uskotellut rouvalle, että juuri ihmiset tekivät Jumalan siksi, mikä hän oli. Ja hän aikoi varustautua, voidakseen tarpeen tullen saada hänet sanattomaksi.