Veneen kokassa oli vakka ja Rolandsenissa heräsi toivo, että siinä ehkä oli evässäkki. Hän aikoi kysyä: "onko siinä ruokaa?" Mutta hän hillitsi itsensä pelkästä ylpeydestä ja alkoi puhella muista asioista.
"Mitenkä Mack sai tietää, että minä olin täällä?"
"Sitä vain huhuiltiin. Eräs mies ja nainen olivat nähneet Teidät täällä eräänä yönä, ja säikähtivät pahanpäiväisesti."
"Niin, mitä niillä oli täällä tekemistä… Ajattelehan, minä löysin uuden kalapaikan saaren luota. Ja nyt lähden minä pois sieltä."
"Miten kauan Te olitte aikonut olla täällä?"
"Se ei kuulu sinuun", vastasi Rolandsen lyhyesti. Hän katseli rasiaa, mutta näytti miltei halkeavan ylpeydestä ja sanoi: "Tuopas on harvinaisen kurjannäköinen vakka. Ei kait siinä voi pitää mitään. Mitähän tuo lienee?"
"Ollappa minulla vain kaikki se liha ja silava ja voi ja juusto, mikä on ollut siinä vakassa, niin eipä puuttuisi minulta ruokaa monen vuoden aikana", vastasi ukko.
Rolandsen karisti kurkkuaan ja sylkäisi mereen.
"Milloin sähkösanomat tulivat?" kysyi hän.
"Luullakseni noin pari päivää sitten."