Elise ei oikein pitänyt tästä Rolandsenin leikinlaskusta, hän poistui taas sillä kertaa. Mutta myöhemmin joutui Rolandsen taas juttusille hänen kanssaan. Tanssi oli alkanut, Fredrik oli avannut tanssiaiset morsiamineen, niin ettei kukaan huomannut noita kahta, jotka seisoskelivat juttelemassa.
Elise sanoi: "Niin, sehän on totta — voin tuoda teille terveisiä eräältä vanhalta tuttavaltanne, neitsyt van Loosilta."
"Vai niin?"
"Hän on luullut, että aion mennä naimisiin, ja haluaa päästä talousneidikseni. Hän kuuluu olevan hyvin toimelias. Niin, tehän tunnette hänet paremmin kuin minä."
"Hän on todellakin hyvin toimelias. Mutta hän ei voi tulla teidän talousneidiksenne."
"Kuinka niin?"
"Koska minä nyt tänä iltana olen sähköttänyt hänelle ja tarjonnut hänelle toista paikkaa. Hän on minun morsiameni."
Kopea Elise hätkähti ja tuijotti Rolandseniin.
"Luulin, että teidän välinne olivat lopussa", sanoi hän.
"No, tehän tiedätte, vanha rakkaus… Se oli kerran lopussa, mutta…"