Niin siis sovittiin, ja toverukset kuormasivat nahat purteen, hankkivat eväät ja purjehtivat Stokmarknesiin. Oikeastaan olisi niin suureen veneeseen pitänyt olla useampia miehiä, mutta sää oli kaunis ja suvinen, eivätkä he olleet arkalasta kotoisin.
Matka sujui hyvin melkein koko Länsivuonon poikki, sopivaa tuulta ja auringonpaistetta oli tähän vuodenaikaan yöt ja päivät, vuorotellen he pitivät perää ja kumpikin taas vuorostaan loikoi torkkuen nahkakimpuilla. Peräsimessä istuessaan August lauloi ja puheli itsekseen englantia, ja kun Edevart sitten heräsi ja kohotti katseensa, kiroili August silkkaa iloaan ja kehui matkantekoa niin suurenmoiseksi, että he oikeastaan saattaisivat vaikka pyörähtää Atlantin poikki saman tien.
Augustilla oli kovin hailean siniset silmät, eikä hänessä kaiken kaikkiaan muutenkaan ollut mitään erikoista, Herra nähköön. Tuntuu siltä, että joitakin yksityisiä seikkoja hän taisi sekä käsillään että päällään, mutta erikoinen älyniekka hän ei silti näyttänyt olevan. Nyt hän oli tyytyväinen, tämähän oli kuin silkkiä tämä laiska purjehtiminen, ja killinkejä hän myös joka tapauksessa aikoi ansaita!
He olivat ohjanneet liian kauas pohjoiseen, Hindö näkyi kaukana; täällä tuuli yöksi kiihtyi, mutta aallot eivät vielä olleet korkeat. August istui peräsimessä. Mitä nyt — yltyikö tuuli yhä? Hän oli kutakuinkin tottumaton näihin raakapurjeveneisiin ja tuli merikipeäksi. Merkillistä kyllä alkoi vielä sataa rakeitakin, nousi valkoinen tuuli, aurinko sammui, hän katsoi taakseen, taivas pimeni. Tuli kappale aavaa merta, ankara ilma, raemyrsky. August herätti Edevartin, huusi tälle. Edevart kavahti pystyyn.
Miten sinä ohjaat! hän huusi.
Minä käännän takaisin, vastasi August, hänen oli paha olla ja hän pelkäsi.
Edevart sanoi: Hulluko sinä olet! Et voi kääntää tässä tuulessa.
Mitäs minä teen, sanoi August saamattomana.
Hellitä narua! komensi Edevart, veti purjetta ja reivasi sitä kaksi reikää kerrallaan. [Lofootien kalastajaveneissä käytetään vielä nelikulmaista raakapurjetta niinkuin vanhoissa viikinkiveneissä. Purjeen alaosassa on rivissä reikiä, joihin alareuna kiinnitetään reivattaessa.]
Ei raakapurjevene tottakaan ollut laiva. August ei voinut seistä veneessä, istua vain, hänen täytyi olla matalana, koukussa, vaivoin hän saattoi polvistua; tässä nyt merimies pelkäsi henkeään.