Knoff sanoa tokaisi jyrkästi: Ei, se pysyy samana, josta sovittiin. Tavallinen merimiehen palkka. Sinulla on siis saatavana se kuudelta, alun seitsemänneltä kuukaudelta. Mutta sitten se sillinuotta!
Edevart katkerana toisen viekkaudesta: Mutta sehän oli vanha, aiotteko ottaa siitä jotakin?
Konttoripäällikköni saa katsoa, mitä se minulle aikoinani maksoi, saat tietää hinnan sitten myöhemmin. Vai vanha? Eikö se ole sama nuotta, jolla saatiin siellä pohjanpuolessa se suuri silliapaja, josta luin lehdistä?
Entä sitten? Minun käsiäni se ei ainakaan lämmittänyt, annoin näet sen pois.
Knoff selaili kirjaa sanoen äkkiä: Huomasin, ettei jahtia ole puhdistettu ja maalattu.
Minulla ei ollut siihen aikaa.
Mutta tästä kirjastahan näkyy, että olet maksanut kahden miehen palkan koko kesältä, mitä ihmettä ne molemmat miehet tekivät koko ajan, kun eivät edes saaneet jahtia puhdistetuksi eikä maalatuksi?
Edevart oli hetkisen vaiti. Niin, tässä oli nyt tilien heikoin kohta, sitä hän ei ollut salannut itseltäänkään. Eihän hänellä ollut jahdissa ollut kahta miestä koko kesän ajan, hän oli ollut ypö yksin, paitsi viime kuun ajan, jolloin hän otti Ezran kokiksi. Mutta hän oli laskenut täyden kesäkauden palkan kahdelle miehelle ja pistänyt rahat omaan taskuunsa. Edevart oli ajatellut tätä kepposta kerran jos toisenkin: Olisikohan se liian uskallettua? Olihan hän tehnyt pahempaakin. Eikö hän ollut elänyt koko kesän jahdissa kuivalla ruoalla säästääkseen kokin palkan omaan taskuunsa? Ja taas toisesta miehestä puhuen, kaikilla laivureillahan oli pohjan puolessa apulainen; että Edevart suoriutui yksin, se oli hänelle vain ansioksi. Ainoa hullu kohta oli tuo jahdin puhdistaminen ja maalaaminen, se oli tullut lyödyksi laimin, mutta se oli pikkuseikka, se ei merkinnyt yhtään mitään. Eikös Hermine ollut ehtinyt takaisin pari, kolme viikkoa aikaisemmin kuin muut alukset säästäen siten suuret rahat? Asia on niin, alkoi Edevart selittää, että minun täytyi pitää aluksessa toinen mies — vai eikö minun olisi mielestänne pitänyt saada ruoan murua suuhuni? Hän keitti ruoan ja toimitti siivouksen ja oli aina vuorostaan vahdissa, niinkuin yleensä on tapana. Toisen miehen täytyi olla pitämässä silmällä kuivauspaikan toista puolta, kun itse olin toisella. Saimme kumpikin uurastaa ja rehkiä oikein kelpolailla, siellä ei saanut miehistä työvoimaa kuin aivan vähän tai ei juuri ollenkaan, pelkkiä naisia ja lapsia kuivaustöissä, niin että kummankin täytyi olla yhtä mittaa liikkeessä, ei ollut siunaaman rauhaa, sitten oli vuorokausikaupalla tavattoman korkea nousuvesi, niin että se nousi kaloihin asti ja oli huuhtoa kaiken mennessään — kuinka olisitte luullut minun silloin selviävän omin neuvoin? En kerta kaikkiaan uskaltautunut jättäytyä yksin.
Knoff vain istui ääneti. Edevart jatkoi päästyään kerran alkuun: Mutta koska pidätte sitä niin suurena asiana, ettei jahti ole puhdistettu ja maalattu, voin jättää pois puolen kuun palkan, koska teistä näyttää paremmalta niin. Ja jos teistä yhä tuntuu siltä, etten minä muka ole saanut aikaan mitään koko kesän aikana, niin — tehkää minulle miten tahdotte!
Huoneeseen tuotiin sähkösanoma: Knoff repäisi sen auki hypähtäen samassa pystyyn. Tämä oli kerrassaan vakava uutinen: kaljaasi oli tehnyt haaksirikon…