Kuinka niin?
Edevart ponnahti kiivaasti pystyyn kuin valmiina lähtemään, tiuskaten vastaukseksi: Ei, siitä minä vähät. Tee kuten tahdot!
En voi asua tuvassa yksin, lausui tyttö alakuloisesti..
Mieluummin siis heität itsesi pois?
Ragna ei tiennyt, mitä siihen vastata. Olihan toki hyvä alku, kun oli isoäidin tupa, ja kai Teodorissa oli leipäkannikan ansaitsijaa sen verran kuin jossakussa toisessakin. Eikä ollut luonnostaan paha mies, sitä ei käynyt sanominen.
No niin! Edevart oli raivoissaan. Koska asia kerran on niin, että olet häneen rakastunut, niin ota pois hänet kohjuineen päivineen! Siitä minä viisi! — Varmasti Edevart oli mustasukkainen, eikä hänessä ollut miestä sitä salaamaankaan. Kun hän itse huomasi sen, hän koetti pakottautua hymyilemään ja näyttämään ylimieliseltä, mutta se ei onnistunut, hänen suunsa vääntyi irvistykseen, hänen sisässään kuohui. Ajatella, että Teodor — no niin, vakka kantensa valitsee. Ja yhtäkkiä hänessä heräsi halu loukata ja rangaista tyttöä, ja hän rupesi kyselemään lapsesta — siitä lapsesta, jonka Ragna oli saanut pensaikossa, tokko hän sitä enää muistikaan? Hyvä! Mutta eikö asia ollut niin, että isoäiti kuristi sen kuoliaaksi?
Ragna änkytti kalpeana kuin kuolema: Mitä sinä puhut?
Että isoäitisi kuristi sinun lapsesi kuoliaaksi.
Ei! Ei! Se ei ole — siitä en tiedä mitään.
Sinä siis olet ainoa, joka et tiedä mitään koko asiasta.