Niin, te purjehditte ja purjehditte ja näette kaikki ihmiset ja maailman ihmeet, virkkoi vanha Martinus kerrankin, mutta minä en oikein tiedä, olen niin oppimaton ja tietämätön —
Mitä hän tarkoitti?
Eipä juuri paljon mitään. Kaikki on vain niin merkillistä ja ihmeellistä, että elämänne päivinä kuljeksitte sillä tavoin paikasta toiseen ja näette ja koette jos jotakin. Jumala on luonut meidät kunkin paikallemme, mutta teidän pitää vain purjehtia siitä pois. Minä olen elänyt Poldenissa koko elämäni ajan niinkuin isäni ja isoisäni ja hänen isänsä ennen minua. Kaikki olemme vanhenneet samoilla paikoilla, kolmisensataa vuotta olemme katselleet samaa taivasta ja samaa maata. Tupa on lahonnut toisensa perästä, silloin olemme aina rakentaneet uuden entisen tilalle, jotta oli aina missä asua. Kaitselmus oli aina mukanamme. Me emme ole purjehtineet maailman ympäri, vaan asuneet Poldenissa ja käyneet talvikalassa ja eläneet vuodesta toiseen niin hyvin kuin olemme kyenneet elämään. Se kelpasi kyllä meille. Meillä ei ole ollut syytä nurista Jumalaa vastaan, hän on pitänyt meidät hengissä eikä ole meitä hylännyt.
Niinpä niin, se oli kyllä totta, mutta nuorten mielestä se oli pelkkää lorua, ja Teodor alkoi vihellellä.
Siinä nyt kuulet! virkkoi Joakim veljelleen. Sinun ei pidä lähteä pois!
Hän puhui yhtä hyvin minullekin! virkkoi Teodor mahtavana.
Niinkuin nyt tämä Edevartkin, jatkoi ukko järkähtämättä, hän on kuljeksinut monilla merillä ja nähnyt kaupunkeja ja maanosia. Ja viime vuonna hän istui suuressa jahdissa tässä rantamalla ja oli sen laivuri ja herra ja valtias. Ja kaikki hänessä oli niin mahtavaa ja komeaa, ettei Karolus, joka oli valittu koko kunnanvaltuuston puheenjohtajaksi, ollut hänen rinnallaan mies eikä mikään. Mutta niin käy aina; kun ihminen tahtoo lentää korkeammalle kuin siivet kannattavat, hän tupsahtaa maahan!
Edevart: Vai tupsahtaa sinun mielestäsi maahan, jos joutuu taas talvikalaan?
Ukko: Eipä suinkaan, siinä olet oikeassa. Mutta mitä apua sinulla oli kaikesta menneenvuotisesta? Sinä lähdit maailmalle ja sinusta tuli mahtava mies, mutta sitten tulit takaisin etkä nyt ole sen kummempi kuin me muutkaan. Sinulla ei ollut kaitselmusta mukanasi.
Edevart: No, Herra nähköön, eihän kaitselmuskaan joka paikassa… senhän piti olla täällä pitämässä kättään sinun pääsi päällä!