Mattea: Älä tee siitä pilkkaa! Voi olla, että olen sairaampi kuin luuletkaan.

Kaikkia puhutkin, näytät olevan terve kuin pukki, ja niin kauniskin olet että oikein… Enpä valittaisi, jos olisin sinun miehesi.

He puhelivat vilkkaasti. Laiva oli tullut tyyneen, kauniiseen saaristoväylään, Mattea oli hilpeä ja vilkas. He kertoivat kumpikin, mistä olivat kotoisin. Edevart selitti, että hänellä on etelänpuolessa talo, ja näytti kauppakirjaa. Illalla he istuivat yksissä, kunnes vaipuivat uneen. Huomatessaan Mattean pistäneen kätensä hänen omaansa Edevart kumartui suutelemaan kaunista naapuriaan. Kaukana riippui seinässä kehnosti valaiseva lyhty. Siellä täällä istuskeli matkustajia torkkuen.

Edevart ja Mattea heräsivät muutaman kerran yön kuluessa, vaihtoivat kuiskaten sanan pari ja painautuivat lähemmäksi toisiaan. Edevart oli kietaissut käsivartensa Mattean vyötäisille, siten heidän kummankin oli lämpimämpi. Aamuun mennessä heistä oli tullut hyvin hyvät tuttavat.

Laivan saapuessa Bödøhön Mattea huomasi jo kaukaa miehensä satamalaiturilla ja sanoi: Tuolla on minun mieheni. Sama Nils, jonka kanssa olin kihloissa silloin markkina-aikaan. Rikkaan ofotilaisen laivurin poika. Hihhih! Täytyy oikein nauraa, kun muistan, kuinka August vimmastui!

Totta tosiaan, sama poika, joka oli saanut Augustin heiluttelemaan leipäveistä ja riehumaan ja räiskämään. Todella suurenmoinen hetki! Ja Mattea, senkin velho, suoriutui kolttosestaan aivan ehein nahoin, vannoipa jälkeenpäin vielä kalliin valankin, että on Augustin oma elämänsä loppuun saakka!

Mitä luulet, tapaammeko enää koskaan? kysyi Mattea Edevartilta.

Tämä oli kai pelkkä kohteliaisuus, joka ei merkinnyt yhtään mitään,
mutta viime hetkessä Mattea sai haparoiduksi Edevartin käden omaansa.
Se vaikutti. Edevart tunsi joutuvansa päästään pyörälle ja sopersi:
Voinhan minäkin tulla tässä maihin!

Hänellä ei ollut minkään valtakunnan suunnitelmaa, ei mitään varmasti ajateltua eikä päätettyä, joten siis mikään ei liioin estänyt häntä noudattamasta jo heti ensimmäistä päähänpistoaan. Kevytmielisesti, sen enempää asiaa harkitsematta hän osti kiireen kauppaa matkalipun ja meni maihin.

Tämä oli pelkkä päähänpisto — siitä tuli kuitenkin Edevartin elämässä merkittävä tapaus.