Myin ne loppuun. Ostan uusia tilalle. Sitten olen tuuminut hankkia veneen.
Noremia näytti rupeavan epäilyttämään. Ettei tuo poika vain liene etsimässä takuumiestä? Vai veneen, hän sanoi sitten ääneen. Sen saat Romeolta… Hän kyllä myy veneitä. Ja vaikkei sinulla sattuisi olemaan rahaakaan, niin — tunteehan hän sinut rehelliseksi mieheksi.
On minulla rahaa.
Norem huokasi helpotuksen huokauksen: Vai niin, vai on sinulla rahaa? Mitä oikein tuumit? En tahtoisi olla utelias, mutta kertovat, että sinulla muka on pieni tila täälläpäin?
Onhan minulla Doppen. Niin asia on.
Mutta ei kai sinulla silloin ole liikoja käteistä? Ei ainakaan minun ymmärtääkseni.
Edevart ikään kuin torjuen: Eipä kylläkään liikoja. Mutta muutama tuhat voi sentään olla. — Sitten hän antoi katseensa kiertää välinpitämättömänä ympäri huoneen, jotta Norem ehtisi toipua hämmästyksestään.
Muutamia tuhansia! sai tämä vihdoin sanotuksi. Kuulinko oikein? Ei tässä ihan napilla pelatakaan, alentui Edevart selittämään. Minulla on myös pari palvelijaa, jotka kiertävät minun laskuuni kaupanteossa Nordlandissa.
No sitten! Noremin täytyi vihdoinkin uskoa.
<tb>